Äiti ei pidä minusta

Verna puristi huuliaan tiukasti, käveli takaisin keittiöön ja nieli poikansa jättämän voileivän puolikkaan, tuijottaen tyhjyyteen. Mäkii yritän välillä kieltäytyä, mutta saan vaa vastaukseks ”Joo, kyllä sun täytyy”, ja siihen jotku tuulesta temmatut tekosyyt.
Meidän ystäväperheellä on mun kanssa saman ikäinen poika, joka on tässä tarinassa vaikka ”Jukka”.

En fatto ole hänelle mitään pahaa tehnyt”, Tanja kysyi. Mitä sinä hänessä näet? Se kiusaajapoika ajoi pyörällä minun päälleni. Teoksen voimakas suurteema onkin ihmisen kehollisuus. “Tämä on minun elämäni. Aina kun Verna oli ärtynyt, huolissaan tai harmissaan, hän alkoi putsata jotain. Äiti ei pysty välittämään sitä rakastavaa katsetta, jota tytär janoaa.

Mutta etkö soittaisi hänelle itse?”

“Yritin, mutta puhelin on pois päältä.”

Verna vaati aina poikaansa sammuttamaan puhelimen äänettömälle – hänen mukaansa jatkuvat puhelut aiheuttivat päänsärkyä. Ne voisivat satuttaa, rikkoa, erottaa.”

”Meidät kasvatettiin kuin sirkushevoset. Asfaltti menee tietä pitkin jonkin aikaa kunnes se muuttuu vaikea kulkuiseksi kivikoksi jota ei voi pyörällä juuri ajaa.

Onko Eero kotona?”

“Hän lähti hetki sitten. Oli oleellista olla kiltti, nätti, ahkera ja vaatimaton.”

Ainoa kotini pohtii ihmisen osaa oman sukunsa jäsenenä. Ja me viisi-kuusikymppiset tarvitsemme usein terapiaa selviytyäksemme vanhempiemme vammautuneesta vanhemmuudesta. Äiti, kävikö Tanja täällä?”

“Oliko hänen pitänyt?” Verna teki kärpäsestä härkänen.

Ulkopuolisen näkökulmasta mulla oli hyvä lapsuus. Tunteiden polariteetit näyttäytyivät valintoina, joissa olisi hyvyyttä kokea helppoja tunteita.

“Verna, hei. Tuo vahvisti sen, että äiti ei kykene kuuntelemaan, joten pidän mielummin kaiken sisälläni.

Olen kaappihomo enkä tiedä miten minun tuolle ”äidilleni” minun pitäisi tästä kertoa.

Sisarukseni ovat enemmän tekemisissä hänen kanssaan ja käyvät useammin ja tästäkin kuulen jatkuvaa syyllistämistä, mikä hiukan ihmetyttää koska äitini ei pidä seurastani. Aina jos on aistiapesukoneen tyhjennystä, koirien ulkoilutusta, nurmikon ajamista, minä tai nuorin sisko joudutaan tekee se, samalla ku keskimmäinen istuu sohvalla ja kattoo televisioo ja jos jotai pyydetään tekemään se sanoo vaa ”En jaksa” ja vanhemmat antaa olla.